Oikealla Aksoonin äidin arkku. Vasemmalla seppeleitä ja niiden takana muita muistolahjoja. Seppeleiden yläpuolella vainajien kasvokuvat.

Pikku Aksoon ei todellakaan syntynyt kultalusikka suussa. Isänsä oli sokea ja halvaantunut äitinsä lähti lätkimään heti tytön syntymän jälkeen vieden mennessään perheen säästöt. Niinpä sokean isän täytyi hoitaa tyttärensä käytännöllisesti katsottuna yksin samalla kun kävi töissä pattayalaisessa sokeain hierontapisteessä. Työpaikalta isä onneksi löysi uuden elämänkumppanin, jolla oli ns. putkinäkö, mutta jo aivan pienestä pitäen Aksoon sai tottua olemaan perheen silmät. Sekä tytön vanhemmat, että koko heidän työyhteisönsä pitivät todellisena onnenpotkuna sitä, kun PEC Suomi tammikuussa 2008 ilmoitti jäsenäänestyksen päätöksellä Aksoonin valinnasta kummitytökseen. Valinta alkoi näkyä välittömästi vaate- ja lelukeräyksen muodossa. Rahaakin annettiin kouluvaatteiden ostoa varten ja lisäksi luvattiin kustantaa koulukyytimaksut sekä päivittäinen kouluruokailu. Järkytys expatclubilaisten keskuudessa oli melkoinen, kun perjantaina 18.4. saatiin tieto Aksoonin koko perheen menehtymisestä.

Mitä sinne viedään

Hautajaiset järjestettiin seitsemän päivän suruajan päätteeksi torstaina 24.4. Suomalaiseen tyyliin aloimme heti kutsun saatuamme pohtia, mitä hautajaisiin on Thaimaassa tapana viedä ja miten sinne pukeudutaan.
Onneksi Pattaya Expats Clubin golf -jaoston vetäjä ja suomalaisen puolen koordinaattori Ossi Viljanen oli aiemminkin ollut vastaavassa tilaisuudessa.
- Puette päälle joko mustaa tai valkoista, ostamme PEC Suomen nimissä jonkun seppeleen ja viemme surutaloon käteistä rahaa hautajaiskustannusten kattamiseksi tai Aksoonin tulevaisuuden varmistamiseksi, kuuluivat Ossin ohjeet ensikertalaisille. Näin tehtiin.
Suomalaisomistuksessa Pattayalla toimiva Flowerful sai asiakkaita, kun Maija soitti ja tilasi heiltä tuhannen bahtin hintaisen seppeleen, joka perillä osoittautui koko joukon kauneimmaksi. Kasöörinä toimivalta Jouko Hyytiseltä saimme matkalle mukaan kirjekuorellisen käteistä rahaa ja matkaan lähdettiin JP Housen Jounin tilavalla maasturilla.
Matkaa Pattayalta kertyi yhteen suuntaan noin 130 kilometriä eli ajallisesti lähes kolme tuntia, kun porukkaa piti kerätä kahdesta eri paikasta, seppele hakea ja sitten vielä löytää se hautajaispaikka.

Mitä siellä tehdään

Perillä meitä odotteli paljon pienempi ihmismäärä kuin mihin olimme varautuneet. - Varakkaamman väen hautajaisissa on paljon enemmän ihmisiä ja lisäksi niillä on erikseen tämä temppelin siunaustilaisuus ja sen jälkeen mennään syömään jonkun suvun jäsenen talolle, Ossi kommentoi järjestelyjä temppelialueen pihalla. Me vilkaisimme Jounin kanssa toisiamme.
- Käydään nyt vilkaisemassa, mihin tuo seppele viedään ennen kuin aletaan hortoilla sen kanssa ympäri temppelialuetta, ehdotin. Jouni nyökkäsi vakavana ja suuntasimme muun joukon perässä kohti siunaustemppeliä. Temppelin pitkällä seinällä oli munkeille varattu lähes koko seinän mittainen koroke, vastapäisellä seinällä soitti tilaisuuteen varattu orkesteri ja oikeassa päädyssä oli vainajien kuvat, alttari sekä paikka seppeleille ja muille muistoesineille. Vasemmanpuoleisessa pää