Uusi omistaja oli ensin tehnyt vuokrasopimuksen muutamasta kymmenestä tuhannesta bahtista kuukaudessa ja maksanut sopimuksen allekirjoitushetkellä vuokranantajalleen kynnysrahoja rapiat 100.000 bahtia. Remonttiin ja uusiin kalusteisiin oli yrittäjän omien sanojen mukaan uponnut yli miljoona bahtia. Henkilökuntaa oli taloon palkattu asiakasvirtoja odotellessa kuusi ihmistä.
Kaiken tämän jälkeen yrittäjä oli sitä mieltä, että 22.000 bahtia puolen sivun ilmoituksesta oli aivan liian paljon rahaa uuden paikkansa mainontaan uhrattavaksi ja käänsi keskustelun karttamodulien hintoihin. Olin sitä mieltä, että miehen puolisivuinen olisi pitänyt julkaista jo siinä vaiheessa kun hän oli remonttiaan aloittelemassa, joten ehdotin hänelle, että käy kirjakaupasta ostamassa kopiopaperia, värillisiä tusseja ja teippiä. Paperille voi niillä tusseilla ihan itse kirjoittaa, että tule meille ja täällä sitä vasta riemu repeää ja käydä sen jälkeen teippaamassa lappuja eri puolille kaupunkia eikä maksa muuta kuin tussien ja paperin ja teipin hinnan. Jätkä piti vitsinä esittämääni ajatusta aivan loistavana.
Pari kuukautta siinä vierähti sään virttämiä ja tuulessa lepattavia lappuja katsellessa ennen kuin paikka raivokkaasta mainonnasta huolimatta meni kiinni. Siellä ei käynyt riittävästi asiakkaita.
Ehkä näiden itse sutaistujen lappusten lukijalle ei niistä lappusista tullut mielleyhtymää viimeisen päälle laitetusta, tasokkaasta ja viihtyisästä paikasta.
Viime talveen asti olin kuvitellut tämmöisten asioiden olevan yrittäjäihmisille itsestään selviä, mutta nyt täytyy myöntää sen olleen harhaluulo.
Mutta ei se elämä aina niinkään mene, että mitä isompi mainos, niin sen paremmin kauppa käy. Se on viime kädessä tuotteesta kiinni.
Jos myytävän tuotteen nimi on sontakuorma, niin mainostoimiston laatima kokosivun väri-ilmoitus, jonka yllä kärpästen keskellä väreilevät kirjaimet muodostavat sanaparin Täyttä paskaa tuskin tuo sen enempää asiakkaita kuin yhden sanan rivi-ilmoitus: Sontaa p. 08-12345678. Niitä sontakuormia voisi varmaan mainostaa itse kyhätyillä lapuillakin. Niiden kanssa tuotteen imago on hyvin balanssissa, mutta jos myydään esimerkiksi luxusristeilyjä, niin paatista on oltava kunnon esite ja nettisivut, joiden avulla tuleva asiakas saadaan kuvittelemaan itsensä alukselle mukaan. Lipunmyyntipisteet on median avulla saatettava lomakansan tietoon tyyliin "kysy matkatoimistosta tai soita puh...".
Mitä järkeä on ensin tehdä miljoonainvestointi ja sen jälkeen salata sen olemassaolo laiminlyömällä sen markkinointi?
Vaikka jokainen lukija vastaakin edelliseen kysymykseen, että ei mitään, niin siitä huolimatta moni yrittäjä toimii juuri noin. Makuuttaa miljoonainvestointiaan tyhjän panttina, kun parin kympin hintainen mainos on liian kallis. Kuvittelee säästävänsä rahaa.
Vielä yksi mainontaan liittyvä kummallisuus on se, kun yrittäjä sanoo aivan pokkana ettei nyt voi mainostaa, kun ei ole asiakkaita. Tämän nimenomaisen lauseen sain kuulla kevään mittaan useampaan kertaan.
Jos nyt hyväksytään semmoinen ajatus, että mainonnan tarkoituksena on tuoda yritykselle uusia asiakkaita, niin mihin perustuu logiikka jonka mukaan ei voi mainostaa, kun ei ole asiakkaita? Mikäli ajatus on, että niitä mahdol