Songkran 2010

Songkranin aikana sattuu yleensä paljon liikenneonnettomuuksia, kun suuri joukko ihmisiä lähtee paikallisen uudenvuoden viettoon. Monesti kyseessä on rattijuopumukset.

Tahimaan liikenne ei ole niitä helpoimpia, kun sitä vertaa mihin tahansa Euroopan maan liikenteeseen. Liikennesäännöt näyttäisivätkin olevan lähinnä suuntaa antavia eikä määräyksiä, jollaisiin meillä Suomessa on totuttu. Tänäkin vuonna liikenneonnettomuuksissa kuoli viitisen sataa henkilöä ja loukkaantui noin 1500.

 

Thaimaa siirtyy oikeanpuoleiseen liikenteeseen – vähitellen.

 

Törmäsin internetin jollain keskustelupalstalla edellä olevaan otsikkoon. Hetken aikaa siinä meni, ennen kuin ymmärsin sen vitsiksi. Yleensä noilla vitseillä on tapana olla ainakin puoliksi totta ja niin tässäkin tapauksessa. En oikein osaa olla hämmästymättä joka kerta sitä, kun väärää puolta tietä tulee auto tai moottoripyörä vastaan. Vaimoni mukaan se on joskus sallittu, jos ajaa vain lyhyen matkan. Tämä tosin on sallittua vain thaimaalaisille. Jos falle tekee sen ja poliisi näkee, on sakko lähes 100% varma. 

Niin – se vitsi kokonaisuudessaan meni näin:

”Thaimaa siirtyy vuodenvaihteessa oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Koska tuossa puolenvaihdossa on oletettavissa ongelmia, tehdään se vaiheittain. Ensin siirtyy oikealle puolelle raskas liikenne ja viikko sen jälkeen siirtyy loput.”

Kaiken liikenteessä kokemani jälkeen, tämä vitsi saattaisi jopa olla totta. Onneksi, se ei kuitenkaan ole sitä.

 

 

Song Kran Ang Thongissa

 

Heräsin aamulla kello viisi, kamalaan musiikin ääneen. Vastapäätä anopin taloa on joku paikallisen kylän hallintorakennus ja sen pihalle oli kasattu parimetrinen kasa kaiuttimia. Tuo kaiuttimien kasaaja oli sitten päättänyt testata volyymeja ja laittaa luk tungit soimaan täysillä jo heti aamusta. Ympärillä on aika reilustikin asutusta, mutta ei se vaikuttanut häntä vaivaavan lainkaan. Ilmeisesti aivan normimeininkiä tuollainen. Musiikkia riitti sitten kahdeksaan saakka ja sen jälkeen se hiljeni hetkeksi. Yhdeksän jälkeen tulivat vuoroon munkit, jotka joikuivat noin kello 12 saakka. Tosin kello 11 se joikuminen peittyi naapurin kyläkaupan äänentoistoon. Sinne oli edellisenä päivänä hommattu vastaavat laitteet kuin kylän hallinnollakin on. Niitä sitten kilvan huudattivat. Kumpi voitti – ei ole tiedossa.

Varsinainen juhla alkoi iltapäivästä, kun autoja alkoi kerääntyä kylän pääkadulle. Siis sille, joka on tuossa talon edessä. Kuin yhteisestä päätöksestä katu muuttuikin yksisuuntaiseksi noin kolmen aikaan, kun enää ei mahtunut yhdelle kaistalle. Sitä en saanut selville, mistä ne takaisin pääsivät. Kuulemma on ainakin kymmenen kilometrin lenkki, jos ei voi ajaa takaisin sitä katua. Iltapäivästä kävelin pienen lenkin ja tietenkin kastuin läpimäräksi sekä sain valkoista pulveria naamalleni. Paikalliset tuumassivat vain että ”Khun falang” ja katsoivat kysyvästi, josko saisi pulveria laittaa. No mitä tuohon nyt voi vastata sellaisena päivänä? Eipä juuri muuta mahdollisuutta ollut, kuin puuteria naamaan vaan.

Talon edestä kulkee pieni joki, jossa kyläläiset olivat uimassa. Käveltyäni muutaman sata metriä poispäin talolta, päätinkin sitten palata takaisin uimalla. Oli muuten huomattavasti helpompaa tuo paluumatka, kun virtauskin oli oikeaan suuntaan – ja paljon puhtaampaa.

 

 

Pattayan Songkran

 

Jos ette sattumoisin ole vielä kuulleet, Pattayan tyylistä viettää tuota juhlaa niin hieman valaisua asiaan tässä. Voisi varmaankin perustellusti väittää, että juhlaa on paisuteltu aivan liikaa. Täällä se alkaa virallisesti 13.4., niin kuin muuallakin Thaimaassa, mutta kestääkin sitten koko viikon. Ainakin itselläni oli hermot välillä kovilla, kun yritin säilyä kuivana esimerkiksi kauppareissulla. Yleensä se jäikin yritykseksi, riippumatta reitistä jonka valitsin. Kotimme ympärillä on oikeastaan vain kaksi eri yhteyttä keskustaan meneville kaduille. Kummatkin niistä oli pahimmillaan miehitetty, eikä ohi päässyt mistään.

Olin matkalla Soi 8:lla olevaan Smiler’s baariin ja mietiskelin eri reittimahdollisuuksia keskustaan. Asun tällä hetkellä Chock Chai Villagessa, Sukhumvitin itäpuolella. Normaalisti reitti kulkisi Pattaya Klangin kautta rantaan ja suoraan 8:lle. Mielessäni ajattelin tuon matkan ja sen, kuinka märäksi sillä matkalla ehtii tulla. Luulin, että välttämällä Beach Roadia, voisin selvitä ainakin kasin alkuun kuivana. Ei varmaankaan tarvitsisi edes kertoa, ettei se mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti. Pattaya Klang oli suljettu 2nd roadin kohdalta rantaan saakka. Tosin eihän siitä kaikki kuitenkaan välittänyt ja moottoripyörät kulkivat, kieltomerkeistä huolimatta. Rannanpuoleisessa päässä suljettua aluetta odotteli sitten poliisi. No ajattelin mielestäni fiksusti välttää sen ja käännyin pienelle soille kohti Soi 7:aa. SUUUUURI virhe! Hyvä että olin edes päässyt kääntymään, kun jotkut kaatoivat niskaani pari-kolme ämpärillistä jääkylmää vettä. Sen verran kuitenkin oli vauhtia, ettei vielä aivan läpimäräksi päässyt kastumaan. Se tapahtui vasta seuraavan käännöksen jälkeen, kun kaikki Soi 7:n baarit olivat päättäneet tulenavauksesta yksinäistä mopoilijaa kohtaan. Onneksi olin kuitenkin varautunut kypärällä, jossa on visiiri. Muuten ajaminen olisi ollut täysin mahdotonta. Vettä tuli niin, että ainakin paikallinen palokunta olisi ollut kateudesta vihreänä, omine vesipumppuineen. Suomalaisesta palokunnastakin tuo olisi varmaan käynyt – ainakin vapaa sellaisesta ja varsinkin siitä älyvapaasta palokunnasta.

Seiskalta ulos ja Beach Roadin kautta kasille. Hieman hiljeni veden tulo. Yleensähän, kun puhutaan veden tulemisesta tarkoitetaan sadetta ja yleensä se tulee taivaalta. Täällä Pattayalla se tulee osan huhtikuusta täysin vaakasuoraan ja on lähes jäätymispisteessä olevaa, vaikka ulkona saattaakin olla +40 astetta varjossa. Kasin sota ei ollut niin paha kuin seiskan. Päästyäni perille, vaikutti kuitenkin siltä, kuin olisin käynyt vaatteet päällä uimassa. Tervetulotoivotukseksi Smiler’s baarin tytöiltä sain muuten tuollaisen PVC-tuubillisen kylmää vettä niskaani J.

Sonkran päättyi sitten vihdoin maanantai-iltana. Ainakin virallisesti. Tiistaina ajelin yhteen kahvilaan tapaamaan tuttuja ja kauhukseni näin pikkutytön virittelevän vesipyssyään. Kaikkien onneksi hän kuitenkin tajusi lopettaa homman heti äitinsä kiellon jälkeen. Tuntuvat nuo lapsetkin oppivan aika nopeasti sen, mitä päivän mittaan puuhataan. Vähän samaan tyyliin kuin jotkut lomailijat aloittavat päivänsä nestemäisesti täällä Pattayalla.

 

Timo Karppinen