|
Ulkoministeriön osittain rahoittaman projektin tarkoituksena on saada Mekongin alueella rehottava ihmiskauppa kuriin. Nyt on meneillään projektin kolmas vaihe. Monista suomalaisista tuntuu uskomattomalta, että vanhemmat voivat myydä oman lapsensa kymmenellä eurolla ihmiskauppiaille, mutta Kamputseassa ja Vietnamissa niin vain tapahtuu. Yleensä lapset päätyvät orjatyöhön johonkin tehtaaseen, pahimmassa tapauksessa bordelliin. Lasten lopullinen osoite voi olla Japani tai Australia, mutta ketjun alkupää hyvin usein löytyy Mekong -joen maisemista. Siksi ihmiskauppaa vastaan on hyvä iskeä siellä.
Pitkän projektin kolmas vaihe Tämän Suomen ulkoministeriön yhteistyössä eri kehitysapujärjestöjen sekä projektiin osallistuvien maiden ao. viranomaisten kanssa toteuttaman kolmen vuoden projektin kokonaiskustannusarvio on 1,2 miljoonaa euroa ja sen tarkoituksena on käydä käsiksi niihin syihin, miksi vanhemmat lapsiaan myyvät. Thaimaansuomalaisen saamien tietojen mukaan perimmäiset syyt ihmiskauppaan ovat äärimmäinen köyhyys sekä vanhempien päihteiden käyttö. Projektin aikana onkin tarkoitus jalkautua Mekong -jokivarren pikkukyliin paitsi kartoittamaan alueellisia riskitekijöitä ja organisoimaan ihmiskauppiaista varottavaa verkostoa, myös monipuolistaa kylien elinkeinorakennetta opettamalla niiden asukkaille uusia taitoja. Vuoden 2007 alussa käynnistynyt kolmosvaihe on jatkoa vuosien 2001 - 2006 välillä toteutetuille projektin ykkösja kakkosvaiheille. Sen johtokeskukset sijaitsevat Phnom Penhissä ja Hanoissa. Ihmiskauppiaat Ihmiskauppa saa alkunsa hyvin usein siten, että setelinipun kanssa mahdollisimman köyhiä alueita kiertävät pari-kolmehenkiset ryhmät etsivät mieluiten päihderiippuvaisia vanhempia, joilla on nuori tytär tai tyttäriä. Pojillekin on kysyntää, mutta se on vähäisempää. Seuraavaa huumeannostaan tarvitsevat, velkakierteessä tai aivan yksinkertaisesti nälässä olevat vanhemmat uskovat lupauksiin suurkaupungissa tai ulkomailla odottavasta hyvästä työpaikasta ja myyvät tyttärensä halvimmillaan jopa kymmenellä eurolla näille roistoille, jotka kylmäverisesti myyvät lapset omia kanaviaan pitkin eniten tarjoavalle. Siksi on tärkeää luoda verkostoja, jotka raportoivat ihmiskauppiaiden liikkeistä. Näillä samoilla kylillä on viime aikoina alkanut liikkua myös eri avustusjärjestöjen edustajia ja ryhmien kohdatessa tapaaminen ei suju kovinkaan miellyttävissä merkeissä. On tapauksia, joiden seurauksena avustusjärjestöjen edustajia on raportoitu kadonneiksi. Kamputsean erityisongelmat Puna-khmerien hallinnon jäljiltä ovat kamputsealaiset hyvin nuorta kansaa. Yli puolet kansasta on alle 20 -vuotiaita ja 150.000 - 175.000 uutta ihmistä ilmestyy työmarkkinoille vuosittain. Lähihistoriansa rasittamassa Kamputseassa voidaan ihmiskaupan määrää vain arvailla. Varmasti tiedetään se, että ihmiskauppa ja -salakuljetus on maassa nopeassa kasvussa ja että Kamputsea on ihmiskaupan lähde, kohde ja välivarasto. Myös maan sisäistä ihmiskauppaa tehdään. Sen suunta on maaseudulta kaupunkeihin ja hyvin usein siihen liittyy seksuaalinen hyväksikäyttö. Jotkut uhreista on jopa kidnapattu niin Kamputsean alueelta kuin Vietnamistakin. Tuntuu uskomattomalta, että Vietnamista tuodaan naisia ja nuoria tyttöjä Kamputsean bordelleihin seksiorjiksi, mutta niin se vain on. Vastaavasti kamputsealaisia naisia ja lapsia viedään Thaimaahan, Malesiaan, Makaoon ja Taiwanille. Onnekkaimmat naisista päätyvät töihin johonkin yksityistalouteen, lapsista tehdään kerjäläisiä tai katukauppiaita ja nuoria miehiäkin viedään kalajalostamoihin ja rakennuksille tekemään pitkää päivää aivan nälkäpalkalla. Teollisuuden orjatyövoimaksi kelpaavat kaikki. Kansainvälinen työjärjestö ILO onkin arvioinut yli 250.000 kamputsealaislapsen viettävän suurimman osan lapsuudestaan pakkotyössä. Pakkotyö
|
